Here goes

Päräytelläänpä nukkuvaa blogia käyntiin, joku saattaakin muistaa meidät.
Joka tapauksessa nyt uudet tuulet puhaltaa meidän vauvaprojekti-rintamalla!
Kävimme viime viikolla ensikäynnillä entisessä Väestöliitossa (nyk. Felicitas Mehiläinen) tekemässä "sotasuunnitelmaa" kesälle. Alunperin ajatus oli yrittää ensimmäistä inssiäekesäkuun kiertoon, kun olen jo jäänyt töistä kesätauolle mutta ollaan aikataulujen edellä ja ensimmäinen inssi tehdäänkin jo toukokuussa.

Ensikäynti oli melko suppea ja nopea johtuen varmaankin meistä.
Heti klinikalle päästyä kohtasimme esteen - hissin.
F:llä on ihan älytön hissikammo ja tällä klinikalla ei ole portaita käytössä.. paitsi hätäpoistumistarkoitukseen. Ihana henkilökunta yritti saada huoltomiestä paikalle avaamaan käynnin tuohon portaikkoon mutta ei se onnistunut niin pienellä varoitusajalla. Meninpä siis tapaamaan lääkäriä yksin ja F lähti harmituksissaan autolle.

Lääkäri kävi nopeasti läpi terveyteen liittyviä asioita ja päätti ettei mun kohdalla ole tarvetta labroille, munatorvien aukiolon tsekkaukselle tai paljon milleen muullekkaan. Mainittakoon että oon joutunut ravaamaan tässä lähiaikoina paljonkin lääkäreillä kohdun polyyppien aiheuttamien vuotohäiriöiden takia. Onneks ne on nyt kuitenkin siivottu pois ja kaiken tulis olla kunnossa.

Seuraavaksi oli vuorossa varata aika lapsettomuushoitajalle sekä psykologille lahjasoluneuvontaan. Kävikin niin hienosti, että sain ne molemmat sovittua tämän viikon tiistaille. Hoitaja kertoi puhelimessa myös järjestävän kulun F:lle portaikon kautta klinikalle. :D

Klinikalle päästyä hoitaja olikin vastassa tuolla ovella mikä vei portaikkoon ja huokaistiin helpotuksesta. Huokaisu vaihtui aika äkkiä huohotukseks ainakin minun kohdalla, kun tietenkin reippaana päätin hissikammottomuudesta huolimatta myös kivuta kuudenteen kerrokseen.
Okei, jatkossa tuo saa kyllä kulkea keskenään portaitaan. Ai, mikä rapakunto?

Hoitaja oli aivan järjettömän i-h-a-n-a ja aika siinä jutustellessa meni ihan siivillä. Meillä oli aikaa jonkun verran käytettävissä ennen psykologia joten suunnistimme Turun keskustaan kävelylle. Ilma oli aivan mahtava, 15 astetta lämmintä ja aurinko paistoi. Sitten alkoi jäätävä hammassärky.
Noh, käsken F:ää heittämään naviin lähimmän apteekin hakuun saadakseni buranaa. Navin mukaan päälle 2 kilsaa lähimmälle. Suhtauduin tähän aika epäluuloisesti mutta F piti päänsä ja harppoi eteenpäin päättäväisesti ja kiltisti kuljin perässä haaveillen kivuttomuudesta.
2 kilometriä ja muutamaa kirosanaa myöhemmin tullaan määränpäähän ja en voinut kun nauraa.
Apteekkimuseo.

Joo, leuka rintaan ja nöyränä suunnistus kohti psykologia! Hah, satuinpahan sitten löytämään jopa apteekin matkalla sinne ja sainkin droppini.

Jatketaan näitä tunnelmia seuraavassa postauksessa.  :)
-E