Nyt eletään piinapäiviä, inseminaatiosta on seitsemän päivää.
En ole halunnut pitää oireista varsinaista kirjaa tai muutenkaan tehdä sen suurempaa numeroa, lähinnä ajatuksella jos seuraavissa (mahdollisissa) insseissä kaipaa jotakin mihin verrata.
Melkolailla seuraavana päivänä inssistä alkoi tajuttomat tissikivut, tai lähinnä nänni. Kesti jokusen 3 päivää, nyt ei enää mitään tuntemuksia.
Alavatsaa kramppailee silloin tällöin kevyen menkkamaisesti.
Naama on räjähtänyt viime päivinä käsiin, isoja kipeitä hormoninäppyjä ja pieniä finnejä siellä täällä.
Tokihan nämä kaikki oireet sopivat hyvin ihan vain pms-juttuihin. Ainostaan nuo krampit näin aikaisin ja ultimaattinen nänniarkuus on tavallisesta poikkeavaa. Eikä mun naama ole ollut näin pahana pitkään aikaan.
Oon nähnyt myös _todella_ levottomia unia. Kahdesti unta siitä, missä F huutaa mun olevan raskaana. Hah.
Ikävä kyllä olen melko vakuuttunut ettei tärpännyt, kaikesta huolimatta. Mielessäni varaudun jo ensikuun inssiin.
Eilen kävi jotakin todella ikävää mitä en taida ihan vielä oikein käsittää. Isäni kuoli.
Jotenkin nää hoidot vie siitä ajatuksia pois. Ensviikolla pitäisi jo järjestää hänen poismenoonsa liittyviä asioita, onneksi on tuo puoliso tuossa apuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti