Huh, sata päivää jäljellä kuulostaa paljolta mutta äkkiäkös nämä ensimmäiset 180 päivääkin ovat menneet. Tänään siis 25+5.
Tällä viikolla mulla on ilmeisesti alkanut ne legendaariset liitoskivut. Pahimmallaan en ole pystynyt kävelemään, välillä on menty kaksinkerroin tai kontaten. Kipu on pahimmallaan juurikin tuolla alaosastolla ja selässä. Istuessa häntäluun alueella tuntuu todella voimakasta painetta ja kipua, tätä oon saanut vähän lievitettyä olemalla jumppapallon päällä mutta istuma-asennoissa kylkikipu äityy todella vittumaiseksi - nopeasti.
Olen syönyt aika roppakaupalla särkylääkkeitä, että pystyis täällä töissä jotenkin pärjäämään tai vaihtoehtoisesti saamaan nukuttua päivällä öiden välissä.
Se oikeesti ahdistaa, koska kroonisesti tules-oireluista kärsineenä mä purin kaikki mun kipulääkkeet jo ennen varsinaisia hedelmöityshoitoja. Halusin jatkaa tätä linjaa ihan raskauden läpi. No eipä ole onnistunut.
Lisäks mua tykyttelee päivän mittaan. Levossa syke saattaa yhtäkkiä pompata jopa sinne 150. Silloin heikottaakin aika kovasti ja tuskanhiki pukkaa päälle. Mulla on aiemminkin ollut ns. hyvälaatuisia rytmihäiriöitä johon olen syönyt suht. säännöllisesti propralia. Senkin purin raskauden alussa jo pois. Saa nähdä, pärjääkö ilman..
Mun tavoite olisi pysyä duunissa edes jouluun asti. Mutta näiden kipujen valossa en tiedä onko se mahdollista. Nää yöt täällä on pelkkää tuskissa kieriskelyä ja kellon kyttäystä, että koska pääsee kotiin kuumaan suihkuun ja nukkumaan. Kyllä mä taidan nyt vaan olla yhteydessä neuvolaan ja miettiä mitä tehdään.
Omatunto solvaa, työkaverin puolesta sitä väkisinkin stressaa ja miettii mitä kaikki oikein ajattelee kun jo tässä kohtaa jäisi pois. Mutta pakko ois yrittää ajatella omaa jaksamista ja tietenkin tuota pientä ihmistä mun sisällä..
Olispa kiva vaan kun taikaiskusta kaikki kivut ja vaivat lähtis pois..
Ainiin, sokerirasituksessa kävin myös - siellä kaikki ok. Se tästä vielä puuttuisikin :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti