Elellään rv kuutta, menkkojen mukaan laskettuna tänään olisi 5+3.
Oikeastaan kaikki mun oireet hävisi pari päivää sitten, krampit jne. Jotain ihan pieniä kramppeja tulee välillä - enemmän iltaisin. Mitään pahoinvointia tai sen kummempaa ei ole.
Näin tuossa edellisyönä unta, että oltiin varhaisultrassa ja lääkäri vaan sanoi ettei täällä mitään ole. Heräsin ihan kauhuissani ja heitin kuumemittarin kainaloon.
(Lämpö ollut selvästi koholla testin teosta lähtien) Se oli laskenut takaisin siihen tavalliseen. Mulle tuli tosi vahva olo, että tää oli tässä.
Piristyin siitä kyllä päivän mittaan ja kannan edelleen varovaisesti toivoa.
Tässä kohtaa kyllä toivoisin ettei mun tarvisi olla kantajana - tää kehon analysointi on ihan perseestä.
Varhaisultraa toisaalta odotan ja toisaalta en, sillä mun loma lähenee loppuaan ja sekös jos mikä ahdistaa. Ajatus töihin paluusta kaikkien näiden ikävien juttujen jälkeen plus mahdollisesti vielä jos tässä käy huonosti.. Toisaalta haluaisin vain tietää onko siellä mitään vai voidaanko jo miettiä seuraavaa yrityskertaa.
Pitäisi vaan jaksaa olla positiivinen mutten vaan osaa, ennemminkin yritän dissossioida itseni jonnekkin muualle.
Onneks tuo parempi puolisko on innostunut ja toiveikas. En jaksa sillekkään kokoaikaa marmattaa tätä paskaa, ei se oo reilua syöksää sitä tähän ajatusleikkiin ja muutenkaan riistää siltä tätä kokemusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti