Raskaana, asunnoton ja henkisesti pohjalla

Edellisen postauksen tunnelmat jatkuvat, tosin uutta on se, että vuokrasopimus "unelmiemme kodista" on nyt purettu. Kosteusvaurioita sekä mahdollista hometta on seinissä eikä me voida siellä asua saatika pieni vauva. En edes tiedä mitä meidän irtaimistolle tapahtuu. 

Olen nyt yrittänyt kuumeisesti etsiä asuntoa ja todennut ettei todellakaan ole helppoa. Ellei sitten halua muuttaa johonkin järkyttävään mörskään vähintäänkin kyseenalaiselle alueelle.

Lisäksi painiskelen edelleen isäni kuolemaan liittyen asioiden kanssa. En edes halua laskea montako tuntia olen istunut pankeissa viimeisen kahden viikon aikana. Ja silti mikään ei edisty. Todennäköisesti jatkan näitä reissuja vielä nyytti kainalossa. 

Fyysisesti olen ollut tosi kipeä. Koko kehon nivelet särkevät, en nuku öisin jne. 

Mun vatsa on revennyt totaalisesti kirkuville arville, enkä enää halua katsoa peiliin. Tiedän, tiedän - se kuuluu asiaan ja diipadaapa. Mulla on kieroutunut ajatusmaailma enkä voi olla miettimättä näitä asioita. Itseinho omaa kehoa kohtaan on aina ollut mulle vakio ja nyt varsinkin tämä järkyttävä lihominen ja arpien tulo pahentaa sitä entisestään. Ehkä mä sitten totun ja unohdan. Tiedä sitten. 

Huokaus.