Käynnistelyä

Ballonki tippui eilen illalla kymmenen aikaan, eli siis n. 8h jälkeen laitosta.
Soitin synnärille josta kiireinen kätilö sanoi, että olen luultavammin itse puskenut ballongin irti ja ei siellä kohdunsuulla muutosta ole, että nukkumaan ja aamulla uutta soittoa.

Soitin synnärille aamulla, he käski lähteä tulemaan. Oltiin paikalla n. klo kymmenen ja pääsinkin nopeasti lääkärin tutkittavaksi, lääkäri oli sama joka asensi ballongin. Kohdunsuu oli kuroutunut takaisin umpeen.. Kerroin mitä kätilö oli yöllä sanonut puhelimessa ja lääkäri oli tähän melko tyrmistynyt, pahoitteli kätilön epäasiallista käytöstä ja lisäsi, että illalla olisi kyllä ollut auki sen 3-4cm ja varmasti oltaisiin voitu toimenpiteitä aloittaa. Kiirettä ei kuulemma salissa ollut ollut, vaikkakin kätilö näin kiivaasti väitti.

Noh, lääkäri sanoi että nyt olisi parasta sitten siirtyä lääkkeellisiin menetelmiin ja määräsi minut osastolle ottamaan cytoteceja 2h välein jossa samalla valvotaan vauvan sydänkäyrää.

Täällä sitä ollaan nyt oltu 12h, monta pilleriä myöhemmin ja mitään edistystä ei ole havaittavissa.. Jäin taas osastolle yksin ja se harmittaa todenteolla. Aamulla kai lääkäri tulee kertomaan, että mitäpä tässä nyt oikein tehdään.

Sektio on se kaikkeista pelottavin mörkö...

Äitiyspolilta kotiin ballongin kanssa

Menin sovitusti äitipolille ns. "kontrolliin." Paineet on pysynyt kurissa, samoiten päänsäryt, turvotukset on mielestäni lisääntyneet.

Paikalla oli lääkäri, kandi ja hoitaja. Kandi ultrasi pitkään ja hartaasti, lääkärin opastuksella. Ihan lopussa katsottiin lapsiveden määrää, eikä sitä kuulemma nyt käytännössä enää ole jäljellä. Huolestun heti ja katson kaikkia kysyvästi. Tehdään sisätutkimus ensin, sanoo lääkäri. Siinä sitten he molemmat ronkkivat vuorollaan, sattui kyllä kunnolla.. Sormelle auki, kaulaa jäljellä 2cm. Lääkäri sanoo, että tilanne vaatii synnytyksen käynnistystä, sillä vauva ei ole kasvanut ja vettä ei ole. Vaihtoehdot ottaa kapseleita osastolle jääden tai ballongin kanssa kotiin.
Valitsin jälkimmäiseen.

Täällä sitä nyt sitten ollaan tuo ärsyttävä ballonki toosassa ja viimeistään huomenna saliin miettimään mitäs seuraavaks tehtäisiin.

Vituttaa, ärsyttää ja ennen kaikkea huolettaa. Ehkä mä voin taas hengittää, kun konkreettisesti näen terveen, kunnossa olevan vauvan.

Kotiin

Päästiin mahan kanssa tänään(38+5) kotiin, onneksi. Verenpaineet on pysynyt siellä alle 140/100, pissa puhdas ja muutoinkin labrat ok - eli ei voida puhua myrkytyksestä. Turvotuksia on edelleen ja samoiten kovaa päänsärkyä. Makuulla olo on parhain, mutta kävellessä ja pystyssä rupeaa heti päässä jyskyttämään, vaikkakin panadolia napsin ne maksimimäärät. Lääkäri antoi päättää, että haluanko jäädä vielä osastolle vai menenkö mieluiten kotiin levolle, josta sitten pitää herkästi tehdä paluuta jos tilassa tulee muutosta. Selvää oli tuo kotiinpaluu itselle..

Osastolla vauvasta otettiin käyrää usein ja olin vuodelevossa. Käyrillä hän oli laiska ja usein kätilöt ravasikin juottamassa mehua ja painelemassa mahaa. Poitsu vaan taitaa olla rauhallisempaa tyyppiä siis. Sisätutkimuksessa paikat oli vielä ihan kiinni, streptokokki b:n näyte oli positiivinen, joten synnytyksessä pitää ottaa se antibioottitippa.

Sain ajan äitiyspolille ensviikoksi jossa ilmeisesti tilannetta jotenkin kontrolloidaan.

Menen kyllä Satasairaalaan hyvillä mielin synnyttämään. Hoito on ollut hyvää ja kiireestä huolimatta henkilökunta on huomioinut hyvin. Ei mitään moitittavaa.

Yritän nyt parhaani mukaan jaksaa vielä keretä voimia, vaikkakin aika malttamattomasti haluaisin jo vauvan syliin. <3

Osastolla

Päädyinkin eilen soittelemaan synnärille näistä turvotuksista ja päänsäryistä. He kehottivat tulemaan näytille tarkkailuun, makoilin käyrillä aika pitkään trippejä kitaten ja kätilö kävi välillä painelemassa mahaa, kun vauva tykkäs nukuksia vallan.

Lopulta päästiin näkemään lääkäriä joka ultrasi ja mietti vauvan pientä kokoa. Painoarvio oli sen 2,7kg. Myös sitä rauhallisuutta mietti ja samoin mun ylivilkkaita refleksejä. Verenpaineet on vähän koholla mutta pissa on puhdas. Lääkäri käski jäämään yöksi tarkkailuun.

Elikkäs ei mitään selvää akuuttia myrkytystä, mutta kaippa ne haluavat nyt seurata mihin suuntaan tää lähtee menemään. Käynnistystä ollaan jo väläytelty puheentasolla..

Tänä aamuna siis siirto osastolle ja tänne jään toistaiseksi.

Toivottavasti kaikki vaan menis hyvin.

38+3

Päästiin vihdoinkin muuttamaan uuteen kotiimme viikonlopun aikana. <3

Muutto itsessään oli melko raskas, enkä kokenut itseäni kovin hyödylliseksi. Vielä olisi paljon tiskejä pyöritettävänä sunmuuta, mutta kyllä tää kodista jo menee.

Kävin eilen neuvolassa, kaikki sinänsä ok. Painoa on tullut kahden viikon aikana +2,5kg ja sen kyllä näkee ja tuntee - nimittäin turvotuksena. Jalat on turvonneet, samoin sormet ja nyt ihan viimeisimpinä kasvot. Näitä ei sen ennemmin noteerattu.

Yöt on aika tuskaisia, tai oikeastaan helvetillisiä. Herään jatkuvasti tunnin välein juomaan, silti joka kerta suu on kuin sahara ja olo aivan järkyttävä. Vaimo sanoo että oon öisin ruvennut kakomaan ja hengityksen katkeavan pieniksi hetkiksi, infernaalisesta kuorsauksesta puhumattakaan. Ei mikään ihme. Heti kun menen maate, nenä tukkeutuu tyystin ja kurkussa tuntuu sitkeää limaa joka ei vaan irtoa. Namnam.

Oon niin valmis ja loppu, kiitos vain.

36+3

Tänään kävin aamulla neuvolassa, vauva on vihdoin kääntynyt raivotarjontaan. Huojentavaa!

Painoa on nyt kertynyt yhteensä raskauden aikana 15kg. Kaikki on hyvin, kävin tosin verikokeilla raskaushepatoosi epäilyksen vuoksi. Samoiten verenpaineet ovat olleet vähän koholla, mutta kotiseurannalla mennään. Sf-mitta kasvoi nätisti edelleen keskikäyrällä, 31.5cm.

Odottelen kovasti vauvan syntymää ja muuttoa meidän uuteen kotiin. Synnytys välillä vähän pelottaa, mutta yritän olla lietsomatta sitä sen kumminkin.

Aion vuokrata synnytykseen TENS-laitteen, toivottavasti siitä olisi apua kivunlievityksessä. Muuten olen kyllä avoin lääkkeellisille keinoille, mutta ilokaasua en tahtoisi. Perhehuone olis myös enemmän kuin bueno!

Vauvan tavarat on tällä hetkellä kaikki pakattu muuttovalmiiksi , eikä me olla jaksettu pakata sairaalakassiakaan. :D pitäisi ryhdistäytyä sen suhteen.

Liitoskivut ovat edelleen systemaattisesti olleet helvetillisiä. Lisäksi unettomuus ja järkyttävä jano vaivaavat, eli raskaushehkua ei edelleenkään ole näkyvissä.

Heitetäänpäs tähän loppuun ihanat taideposterit jotka löysin netissä ihan sattumalta. Pääsevät koristamaan sitten pojan huonetta. <3 kyseessä ruotsalaisen pytingin antimia, kulkee nimellä Mrs.Mighetto. Siellä oli tosi ihania postereita ja lastenkirjoja, tuskin jääpi siis vain näihin tauluihin hankinnat!

Aurinko paistaa risukasaan

34+4

Hyviä uutisia kurjuuksien keskelle!
Löysimme asunnon, itseasiassa rivitalo kolmion todella kivalta alueelta. Pääsemme tosin muuttamaan vasta 1.3. sillä asunnossa pitää remontoida pintoja. Riskillä mennään, joko vauva tulee ennen tai jälkeen - pääasia että meillä on koti odottamassa. <3

Vauva on viime päivinä ollut selkeästi rauhallisempi, mutta liikkeet tuntuvat silti edelleen. Uskoisin tilan käyvän ahtaaksi.

Olen saanut paljon kommentteja lihomisestani mutta taas vatsakummun pienuutta on ihmetelty. Ehkä ihmiset on tottuneet näkemään isompia vatsoja. :D

Onhan mulla tota painoa tullut n. 15kg mutta en mä silti tykkää kuulla miten mun paikat on pyöristyneet ja kasvotkin melkein tunnistamattomat, hah.

Mutta voi luoja näitä liitos ja nivelkipuja. Viime yönä unettomuutta tähditti särky sormissa ja varpaissa. Lisätään vielä sammumaton jano mikä ei vaan lopu vaikka kuinka joisi. On tää raskaana oleminen kyllä ihan syvältä. Antakaa mulle jo mun vauva.